Tippuiko jotakin veteen?

Ei hätää. Etsintälaitteemme ovat vesitiiviitä ja sukellusvarusteiden kanssa pystymme etsimään kohteita aina 40 metrin syvyyteen asti. Teemme sukelluksia yhdessä Eel Diven Christopher Lee:n kanssa. Tyypillisiä vedestä etsittäviä arvoesineitä ovat sormukset, puhelimet ja avainniput.

Tiesithän, että nykyajan kännykät liimataan kiinni ja se tekee niistä vedenpitäviä? Ne kestävät vettä jopa useita päiviä mutta etsintä kannattaa silti aloittaa nopeasti.

Ota yhteyttä niin katsotaan miten voimme olla avuksi!

Yhteystiedot

PS. Muistathan, että myynnissä olevat kalastusmagneetit eivät tartu jalometalleihin kuten kultaan tai hopeaan. Niillä voi "onkia" vain rautaa sisältäviä metalleja.

Timanttisormus 7 metrin syvyydessä

Emilian timanttisormus oli pudonnut laiturin lautojen välistä veteen ja oli ollut pohjassa reilun vuoden. Teimme Eel Diven Christopherin kanssa sukellussuunnitelman ja saimme sormuksen ylös 7 metrin syvyydestä hiukan yli puolen tunnin pohja-ajan jälkeen. Etsintää helpotti kirkas vesi, hiekka/kivipohja sekä tietysti se, että Emilia pystyi kertomaan meille tarkasti putoamiskohdan, jolloin etsintä oli mahdollista aloittaa juuri oikeasta paikasta.

Puhelin rantakivilouhikossa

Tämä puhelin oli aika mystinen tapaus. Se oli tippunut veteen ihan laiturin viereen ja vettä oli ainoastaan polveen asti. Pohja oli kuitenkin kivilouhikkoa ja siinä oli paljon koloja mihin puhelin olisi voinut sukeltaa. Sitä oli yritetty etsiä kiviä siirtelemällä mutta puhelin oli vain pysynyt piilossa.

Sain kutsun tulla paikalle ja tutkin paikkaa ensin metallinpaljastimella ja lopulta tunnustelin pinpointterilla kivien välisiä onkaloita ja rakoja. Yhden ison lohkareen alta sain signaalin ja sieltähän se Iphone löytyi. Ja mikä parasta, virratkin oli vielä puhelimessa päällä:)

Kultainen leijonariipus laiturin alta

Tässä etsinnässä pääsin tekemään yhteistyötä tamperelaisen Eel Diven Christopherin kanssa. Kohteena oli kultainen leijonariipus joka oli päässyt putoamaan laiturilta lautojen välistä veteen. Tähän hommaan tarvittiin metallinetsimien lisäksi myös sukelluslaitteita. Minun tehtävä oli paikantaa signaaleja pohjasta etsimen avulla jonka jälkeen Christopher sukelsi tutkimaan mitä sieltä löytyy. Tehokkaan yhteistyön ansiosta riipus saatiin paikannettua pohjasta nopeasti ja omistajalleen mittaamattoman arvokas koru saatiin takaisin parin viikon vesiseikkailun jälkeen! Ohessa kuva pelastetusta leijonariipuksesta ja etsintäpartiosta onnistuneen etsinnän jälkeen.

Hopeinen kihlasormus järvestä

Kuvan hopeinen kihlasormus löytyi Miharin uimarannan vedestä. Sormus ehti olla hukassa kuusi vuotta ennen kuin se löysi takaisin omistajalleen. Löytöpaikassa oli vettä vähän yli vyötärön. Somen voimalla löytyi tällekin korulle omistaja joka kertoi kuinka veteen hypätessään oli nähnyt sormuksen irtoavan sormesta ja tipahtavan veteen. Yrityksistä huolimatta hän ei ollut sitä veden pohjasta kuitenkaan löytänyt. Jälleennäkemisestä silminnähden ilahtunut omistaja kertoi sormuksen olevan hänen ja nykyisen vaimonsa ensimmäisten kihlojen sormus. Jälleen hyvä esimerkki siitä miten helposti pienet esineet voivat kadota veden alle. Metallinpaljastimen ja erikoislapion avulla tämä sormusjahti päättyi kuitenkin onnellisesti.

Kultariipus laiturin vierestä

Tämä kultainen juoksukenkäriipus putosi järveen teinitytön kaulasta uintireissulla laiturilta hyppiessä. Riipus oli saatu vain pari viikkoa aiemmin tädiltä lahjaksi ja katoaminen oli kova isku nuorelle tytölle. Riipusta oli yritetty etsiä sukeltamalla uimalasien kanssa tuloksetta. Toivo pienen esineen löytämisestä oli jo lähes menetetty mutta he halusivat kuitenkin vielä kokeilla apuani etsinnässä.

Paikassa oli vettä noin kaulaan asti ja metallinpaljastimen kanssa sain paikannettua pohjasta oikean signaalin ja sain nostettua riipuksen ylös reikäkauhalla vaikkakin pieni esine pääsi pari kertaa valumaan hiekan mukana kauhan läpi. Ilo oli suuri kun tyttö nosti riipuksensa reikäkauhasta!

Valkokultasormus uimarannalta

Sain puhelun veteen tippuneesta sormuksesta kotipaikkakunnan uimarannalta. Kyseessä oli miehen valkokultainen kihlasormus joka oli hukkunut uidessa järveen. Sormus oli ehtinyt olla järvessa viikon verran ennen kuin miehen vaimo osui nettisivuilleni ja pyysi etsintäapua. Paikka oli suurin piirtein tiedossa joten etsintäalue oli helppo rajata. Noin puolen tunnin jälkeen metallinpaljastin antoi lupaavan signaalin noin hartiasyvyydeltä ja sain reikäkauhalla poimittua sormuksen pohjasta ylös. Sormuksessa ei ollut kaiverruksia mutta puoliso tunnisti sormuksen heti kuivuneesta sementtitäplästä joka oli jäänyt siihen kiinni remonttihommista:)

Kihlasormus rantavedestä

Tämä valkokultainen kihlasormus oli pudonnut veteen reiluun vyötärösyvyyteen eikä sitä oltu onnistuttu löytämään omin avuin hiekkapohjasta. Ranta oli suosittu ja paikalla oli paljon ihmisiä joten oli olemassa mahdollisuus, että sormuksen oli jo voinut löytää joku toinen. Onneksi omistaja oli laittanut tarkasti putoamispaikan mieleensä ja osasi tuoda minut juuri oikealle alueelle etsintää varten. Noin kymmenen minuutin etsinnän jälkeen metallinpaljastin piippasi kullalle tyypilliseen tapaan ja sormus saatiin takaisin noin vuorokauden vesiseikkailun jälkeen!